maanantai 26. maaliskuuta 2012

Sinisimpukat valkoviinissä vol 2

Kun viimeksi teimme sinisimpukoita, valittelin että liemi jäi laimean vaimeaksi versioksi siitä mitä on saatu ravintolassa. No nyt ei jäänyt. On muuten upea tunne kun huomaa että näistä yrityksistä ja erehdyksistä on joskus oikeasti hyötyä. :)))

No niin, asiaan. Viimeksi siis havaitsimme, että liemi jäi mauttomaksi litkuksi. Jostain netin syövereistä ilmeni, että keitinlientä pitäisi keittää kasaan sen jälkeen kun simpukat on keitetty. Minusta se tuntui omituiselta, koska liemen keittäminen kasaan ei tapahdu ihan sekunnissa, eikä simpukoita huvittaisi kovin pitkään odotuttaa syömistä.

Keksin sitten nohevana tyttönä, että ehkä liemiä pitäisi olla kaksi. Se jossa simpukat keitetään ja toinen kasaan keitelty "tarjoiluliemi". Tämä toimi meillä loistavasti. Tosin myöhemmin tuli mieleen, että ehkä sitä keitinlientäkin voisi keitellä kasaan ennen simpukoiden lisäämistä, mutta sitä pitäisi olla sitten enemmän kuin kasaan keiteltyä tarjoilulientä. Joko olette ihan sekaisin??

Toinen ratkaiseva tekijä maussa on valkosipulin määrä. Netistä löydetyissä ohjeissa sitä tuntuu tulevan hyvin maltillisesti (pari kynttä). No me laitettiin vähän enemmän. Ensin laitettiin vähän, sitten lisää ja sitten vielä lisää. Niin paljon että maistui. Yhteensä valkosipulia kului kahteen liemeen kolme kynnetöntä valkosipulia ja päälle kahdeksan kynttä. Alkoi maistua! 


Sinisimpukat valkoviinissä 
(kuudelle alkupalaksi)
  • 2 kg puhdistettuja sinisimpukoita
Tarjoiluliemi
  • 4 dl valkoviiniä
  • 1/2 sipuli silputtuna
  • reilusti valkosipulia
  • suolaa
  • voita
  • puntti persiljaa silputtuna (jätä osa koristeluun)
Keitinliemi
  • 3,5 dl valkoviiniä
  • 1/2 sipuli silputtuna
  • reilusti valkosipulia
  • suolaa
  • voita

Koristeluun
  • persiljaa

Valmista ensin tarjoiluliemi. Laita kattilaan valkoviini ja silputut sipulit ja suola. Keittele nesteestä noin puolet pois ja suurusta voilla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa valkosipulia, suolaa ja voita. Liemen pitäisi olla paksua ja voimakkaan makuista. Kun liemi on hyvä, lisää persijasilppu.

Siivoa simpukat  - pese, poista parta ja kuolleet yksilöt. Sekoita keitinliemen ainekset, kiehauta ja lisää simpukat. Keitä 4-5 minuuttia, ravistele välillä. 

Nostele simpukat reikäkauhalla tarjoiluastialle ja kaada päälle kuuma tarjoiluliemi. Koristele persiljalla ja tarjoile vaalean leivän kanssa.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Key lime -piiras

Meillä oli viikonloppuna illallisvieraita. Ruokimme heitä alkuun sinisimpukoilla ja focaccialla ja jatkoimme siitä ylikypsällä kasslerilla ja lampaankääpäpaistoksella. Mutta niistä lisää myöhemmin. Jälkiruoka oli nimittäin niin hyvää, että se ansaitsee tulla postatuksi ensimmäisenä.

Bongasin Leivotaan-lehden tämän vuoden ensimmäisessä numerosta herkulliselta vaikuttaneen lime-piiraan ohjeen. Parasta ohjeessa oli se, että vaikka se selkeästi vaikutti juustokakkumaiselta, siinä ei ollut juustoa, vaan kondensoitua maitoa. Hyvä asia tämä on siksi, että T ei välitä juustosta.

Kakku oli juuri niin hyvää kuin epäilinkin sen olevan. Rakenne oli erittäin täyteläinen ja pehmeä ja maku ihanan kirpakka. Loistava jälkkäri esim. pääsiäispöytään! 


Key Lime -piiras
(Leivotaan 1/2012)

Pohja:
  • 3 1/2 dl hienonnettuja Digestive-keksejä
  • 1 dl sulatettu suolatonta voita
  • 1 rkl sokeria
Täyte:
  • 5 kananmunankeltuaista
  • 1 prk (397g) kondensoitua maitoa
  • 1 dl puristettua limemehua (n. 4-5 limeä)
  • 1 rkl raastettua limetinkuorta
Kuorrutus:
  • 2 1/2 dl vispikermaa
  • 2 rkl tomusokeria
  • 1lime
Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka (halkaisija n. 23-25 cm). Murskaa keksit tehosekoittimessa. Sekoita keksinmurut, sulatettu voi ja sokeri tasaiseksi massaksi. Täytä vuoan pohja massalla ja tasoita se sokerilla. Paista pohjaa 10 minuuttia. Anna vuoan jäähtyä ritilällä.

Vatkaa keltuaisia sähkövatkaimella, kunnes ne muuttuvat kermaisiksi ja vaaleankeltaisiksi. Lisää kondensoitu maito ja jatka vatkaamista. Lisää limettimehu ja -kuoriraaste. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Kypsennä 10 minuuttia ja jäähdytä ritilällä. Nosta jäähtynyt piiras pakastimeen ainakin kolmeksi tunniksi.

Ota piiras esille 15-20 minuuttia ennen tarjoilua. Poista irtopohjavuoan reunat ja siirrä piiras tarjottimelle kun se on vielä jäinen. Kuorruta piiras vatkatulla kerma-tomusokeriseoksella. Koristele limeviipaleilla.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Pitsaa!!!

Saimme joululahjaksi tammisaarelaisilta ystäviltämme hienon hienoja vehnäjauhoja, jotka olivat kotoisin Södergårdin tilalta. Jauhoista oli tietysti tarkoitus tehdä pitsaa, mutta jostain syystä koko pitsaidea jäi unholaan talven ajaksi. Kun sitten viime viikolla törmäsin tähän Thetki-blogin postaukseen täydellisestä pitsasta (ja uusi Kenwoodkin nökötti keittiössä odottamassa taikinan vaivaamista) niin pitsan tekoonhan sitä oli ryhdyttävä!

Kenwood toimi pitsataikinan tekemisessä kuin unelma. En ole oikeasti koskaan nähnyt niin kaunista, sileää taikinaa! En tiedä kumpi merkitsi enemmän, loistavat jauhot vai yleiskone, mutta taikina oli niin upeaa että piti tännekin niistä palluroista oikein kuvat laittaa... :P



Taikinasta tuli tosi rapsakka ja hyvä pohja, ja sitä oli paljon - kolme pitsaa tehtiin ja seitsemän taikinapalloa lähti pakkaseen. T tosin kaipaili pitsaansa pulleampia reunoja, joten hänen täydellinen pitsapohjansa tarvitsisi siis varmaankin hitusen enemmän hiivaa. 

Molempiin pitsoihin laitettiin pohjalle tomaattikastiketta, joka oli tehty maustamalla valmista tomaattipastakastiketta jauhetuilla fenkolinsiemenillä (nyt ei jaksettu tehdä itse alusta asti, mutta toi fenkoli on aika must juttu tomaattikastikkeessa).

Toiseen pitsaan tuli lisäksi pallo-mozzarellasta leikattuja siivuja, valkosipulimurskaa ja ilmakuivattua kinkkua, sekä paistamisen jälkeen päälle ripoteltua rukolaa. Toinen pitsa sai täytteekseen mozzarella-raastetta, chorizo-siivuja, valkosipulimurskaa, chilirenkaita ja aurinkokuivattua tomaattia.

Erittäin hyviä olivat molemmat. Slurps!



Thetken Teemun täydellisen pitsan pohja 
(n. 10 pohjaa)
  • 0,5 l maitoa
  • 0,5 l vettä
  • 5 g hiivaa
  • 0,5 dl öljyä
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl sokeria
  • 1,2 – 1,3 kg durumvehnäjauhoja (tai muuta "nollajauhoa")
  • karkeita vehnäjauhoja alustamiseen ja pohjien tekoon
Yhdistä nesteet ja lämmitä kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva ja liuota se nesteeseen. Lisää suola, sokeri ja öljy. Lisää jauhoja vähitellen, kunnes taikina alkaa muodostua. Alusta taikinaa kunnolla kädellä vaivaten (Tai anna Kenwoodin hoitaa homma!), lisää durumjauhoja kunnes taikina ei jää pahasti käsiin kiinni.

Kaada taikina pöydälle, lisää karkeita jauhoja ja vaivaa n. 10 minuuttia kunnolla taikinaa. Laita taikina takaisin kulhoon ja anna kohota liinan alla peitettynä n. tunti.

Alusta taikinaa uudestaan karkeilla jauhoilla oikein kunnolla “murjoen”, kunnes taikina on kimmoista ja sileää. (kuvan taikina on alkuvaiheessa vielä).

Jaa taikina 120g palloihin (meidän mielestä 120g oli aika vähän, 200g-250g ehkä sopivampi) ja kauli ohuiksi pitsapohjiksi. Taikinasta tulee tosiaan aika monta pohjaa, ja jos et tarvi kaikkia niin pakasta osa palloista.

Täytä pitsat valitsemillasi täytteillä ja paista +275 asteisessa uunissa n. 10 min.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Burgundin pata

Kirjastoleikkimme jatkuu! T vietti viime viikon perjantaina vapaapäivää ja oli ilokseni käynyt päivällä kirjastosta. Mukanaan hän toi tällä kertaa Maija Silvennoisen keittokirjan "Maijan lihakirja". Kirja vaikutti ensi vaikutelmalta ihan helmeltä, koska siinä käytiin läpi eri lihojen osat ja kypsyysasteet jne. Tarkemman tarkastelun jälkeen kirja kuitenkin alkoi tuntua hitusen vanhahtavalta ja ohjeetkin aika suurpiirteisiltä.... Noo, sillä mennään!

Itse valitsin kirjasta 'Burgundin härkää' -ohjeen sivulta 57. Koska meillä on edelleen aika paljon poroa pakkasessa, päätimme laittaa pataan poron niskapaloja (tai mitä lie paloja, ei niistä oikein saa selvää). Vaikka palat olivat luullisia, poro on niin rasvatonta että päätimme laittaa sekaan myös jotain vähän rasvaisempaa lihaa. Prisman tiskistä yllättäen löytynyt (Viikin Prismassa on muuten hyvä lihatiski) naudan rinta sopi tähän tehtävään kuin nakutettu.

Padasta tuli varsin mainiota ja se syötiin riisin ja vihersalaatin kera. Poronliha erottui edukseen ja sopi pataan erinomaisesti. Luun ja kalvon rämmäleet on tietysti aika ärsyttäviä valmiissa ruoassa, mutta kylläpä niiden kanssa pärjää. Nauta vaati aika pitkän haudutusajan, kolme tuntia ihan minimi. Pitempäänkin olisi saanut olla.

Nyt sitten odottelemaan, että minkä ruoan T valitsee kirjasta!


Burgundin härkää
  • 2 rkl öljyä
  • 100g pekonia suikaleina (meillä 1 pkt)
  • 1 kg naudanpaistia kuutioina (meillä poroa & naudan rintaa)
  • 1/2 l salottisipuleita kuorittuna
  • 3 valkosipulinkynttä viipaleina
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • 4 rkl vehnäjauhoja
  • suolaa
  • vastajauhettua mustapippuria
  • 1 pll punaviiniä
  • 2 laakerinlehteä
Ota lihat lämpenemään tuntia ennen valmistamista. Ruskista pekoni ja lihakuutiot öljyssä. Lisää sipulit ja kuullota. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon tomaattipyree ja vehnäjauhot. Kaada pataan punaviini ja lisää laakerinlehdet. Hauduta miedolla lämmöllä, kunnes liha on kypsää. Tarjoa riisin ja rapean vihreän salaatin kera.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

"Näiden takia en karppaa" -sämpylät

Kerroin aiemmin keittiömme uusimmasta tulokkaasta, Kenwoodin Major yleiskoneesta. Suurin syy miksi halusin kunnon yleiskoneen on leivän teko. En vielä osaa tehdä leipää, mutta haluaisin kovasti opetella. Siksi ilahduin kovasti kun ystäväni T tarjosi heti kokeiltavaksi näitä sikahyviä sämpylöitä, jotka ovat pinnalta ihanan rapeita ja sisältä superkuohkeita.

Ohje on kotoisin Sikke Sumarin Ruokaa rakkaudella ohjelmasta ja löytyy myös täältä. T mainosti sämpylöitään toteamalla, että nämä sämpylät kariuttivat hänen aikeensa vähentää hiilihydraatteja, siitä siis uusi nimi sämpylöille. Enkä kyllä ihmettele. Enpä tiedä parempaa tapaa aloittaa sunnuntaiaamu kuin näillä sämpylöillä, joten suosittelen lämpimästi!



"Näiden takia en karppaa" -sämpylät
  • 7,5 dl vettä
  • 1/2 palaa tuoretta hiivaa
  • 1,5 tl suolaa (alkuperäisessä ohjeessa 1,5 rkl, tuntui liian paljolta mulle)
  • 2 rkl siemeniä (esim. auringonkukan, seesamin, kurpitsan siemeniä)
  • 1,5 dl täysjyväjauhoja
  • 1,5 dl ruisjauhoja
  • n. 12 dl vehnäjauhoja (huom. taikina saa olla aika löysähköä)

Lämmitä vesi kädenlämpoiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää sekaan suola, siemenet, täysjyväjauhot ja ruisjauhot ja sekoita tasaiseksi. Lisää sitten vehnäjauhoja vähän kerrallaan kunnes taikina alkaa muodostua. Jätä taikina löysäksi. Kohota taikinaa ensin kaksi tuntia huoneenlämmössä ja jätä se sitten yöksi jääkaappiin. 

Lämmitä uuni 230 asteiseksi. Nostele taikina lusikalla kahdeksitoista nokareeksi pellille (kuusi per pelti). Taikina on niin löysää, ettei sitä kannata yrittää pyöritellä, mutta pahimmat ns. piikit voi tasoittaa lusikalla etteivät pala. Leikkaa saksilla viillot sämpylöihin ja paista noin puoli tuntia. 

Älä peitä sämpylöitä paistamisen jälkeen, koska niihin tulee uskomattoman ihana rapea kuori. 

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Oma maa makkara

Yksi meidän perheen pitkäaikaisista haaveista kävi toteen alkuviikosta, kun posti toimitti suuren suuren paketin. Paketin sisältä löytyi Kenwood Major yleiskone kaiken maailman hilavitkuttimineen. Tällaista aarretta ei voinut tietenkään voinut vihkiä käyttöön millä tahansa rupukermavaahdolla, vaan ihka ensimmäiseksi päätimme tehdä sillä makkaraa.


Kävin viitisen vuotta sitten Marttojen makkarantekokurssin, joten sikäli homma oli tuttua. Haastetta sen sijaan aiheutti Kenwoodin kaikki eri vempaimet, joita intouduimme kokeilemaan siementen, valkosipulin, chilin ja muiden mausteiden jauhamisessa. Sanotaan nyt vaikka näin, että opimme että toiset vempaimet sopivat tiettyihin asioihin paremmin kuin toiset...

Homma aloitettiin aamulla hakemalla Hakaniemen hallista kolme kiloa lihaa ja muutama metri possun suolta, ja iltapäivällä viideltä makkarat olivat viimein valmiita syötäväksi. Koko päivä siinä siis meni ja keittö näytti sotatantereelta vielä seuraavanakin aamuna (tai etenkin seuraavana aamuna auringon paisteen paljastaessa mihin kaikkialle nesteitä oli roiskunut), mutta kylläpä se oli hauskaa! Ja on muuten loistava parisuhteen yhteistyöharjoitus! 

Intouduimme kokeilemaan kolmea eri makkaraa, joiden reseptit muotoituivat siinä spontaanisti makkaroita tehdessä. Sen verran työläs operaatio oli, että seuraavilla kerroilla täytynee keskittyä yhteen makkaraan kerrallaan. Ohjeisiin jäi myös vielä aika paljon hiomista. Halusimme tehdä 100 % lihamakkaroita, mutta lopputulos olikin sitten ehkä liiankin lihainen. Maussa ei ollut vikaa, mutta koostumus oli aika kova. Yhdessä makkaroista oli juustoa, joka katosi olemattomiin kypsennysvaiheessa. Täytynee siis opetella, että kuinka juuston saa pysymään aloillaan. Totesimme myös, että lammasmakkara ei oikein ole meidän juttu.

Emme tietenkään kyenneet syömään kolmea kiloa makkaraa kerralla, joten päätimme esikypsentää makkarat keittämällä ja pakastaa ne sitten. Voi olla että raakapakastaminen olisi ollut parempi idea. Keittäessä makkaroiden kypsyyttä oli vaikea tarkkailla. Siksi niitä tulikin ehkä kypsytettyä liikaa ja niistä katosi aika paljon rasvaa.

No, tästä se lähtee!




Yrtti-chilimakkara
  • 300g possunkylkeä
  • 300g possunlapaa
  • 400g karitsanlapaa
  • 1,5 sipulia hienonnettuna
  • 5 valkosipulin kynttä hienonnettuna
  • 1 habanero
  • 1/2 punainen mieto chili
  • puntti timjamia, meiramia ja rosmariinia
  • 18 g suolaa
  • 1,5 tl mustapippuria
  • 1,5 tl chilijauhetta
  • 1,5 tl jauhettua korianteria
  • 1,5 dl Koffin portteria
Chorizo
  • 400g possunkylkeä
  • 700g possunlapaa
  • 1,5 sipulia hienonnettuna
  • 10 valkosipulin kynttä hienonnettuna
  • 1/2 punainen mieto chili
  • 20 g suolaa
  • 5 rkl paprikajauhetta
  • 1 tl chipotle chilijauhetta
  • 1,5 tl jauhettua korianteria
  • 1 tl jauhettua kuminaa
  • 1 rkl kuivattua basilikaa
  • 1,5 dl espanjalaista punaviiniä
Välimeren juustomakkara
  • 300g possunkylkeä
  • 300g possunlapaa
  • 400g karitsanlapaa
  • 1,5 sipulia hienonnettuna
  • 3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
  • 10 g suolaa
  • 1,5 tl jauhettua korianteria
  • 1 tl juustokuminaa
  • 1 tl chilijauhetta
  • 1 tl mustapippuria
  • reilu kourallinen hienonnettua timjamia ja rosmariinia
  • 2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja hienonnettuna
  • 2 dl maukasta juustoa pieninä kuutioina
  • 1,5 dl espanjalaista punaviiniä
Laita suoli likoamaan runsaaseen kylmään veteen.

Valmista makkarataikina. Aloita jauhamalla lihat myllyssä (tai osta lihat jauhettuna). Sekoita kaikki ainekset keskenään tahnaksi yleiskoneessa. Tarkista maku paistamalla pieni pala taikinaa kypsäksi paistinpannulla. Lisää tarvittaessa mausteita.

Rullaa suoli makkarasuuttimeen. Sulje suolen pää solmulla kun makkaramassaa alkaa tulla koneesta ulos. Täytä suoli makkarataikinalla ja muotoile makkarat suolta kiertämällä (vuorotellen itseesi päin ja itsestäsi pois päin). Kun massa loppuu, viimeinen makkara suljetaan solmulla.

Makkarat voi esikypsentää keittämällä n. 20 min. ja paistamalla sen jälkeen makkaroiden pintaan väri pannulla. Makkarat voi kypsentää myös uunissa tai kokonaan pannulla. Pienissä määrissä pannulla paistaminen lienee paras vaihtoehto. Suoleen on hyvä pistellä reikiä neulalla etteivät makkarat poksahda, mutta tällöin myös nestettä näkyy pääsevän ulos. Makkarat voi pakastaa joko esikypsennettynä tai raakana. 

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Täydellinen lasagne

Olen kokeillut aika montaa lasagnereseptiä, ja toiset ovat olleet parempia kuin toiset. Niissä kaikissa on ollut kuitenkin yksi puute, nimittäin maku. Kyllähän ne siis ovat hyvältä maistuneet, mutta makua olisi saanut olla enemmän. Olen yrittänyt paikata tätä puutetta lisäämällä mausteita tupla- tai triplamäärät ohjeisiin verrattuna, mutta eipä ole auttanut.

Manasin vastikään täälläkin tätä mausteiden toimimattomuutta. No, oli syy omassa suussa, huonoissa mausteissa tai natriumglutamaatin puutteessa, tällä kertaa päätin tehdä maukkaan lasagnen. Päätin laittaa mausteita desilitroittain ennemmin kuin teelusikoittain ja käyttää vain maukkaita juustoja ja täyteläistä, mausteista punaviiniä. No kannattihan se! Siitä tuli parasta tekemääni lasagnea. Ja koska en äkkiseltään keksi mitä siihen voisi laittaa lisää, kutsun sitä vaatimattomasti täydelliseksi lasagneksi!


Täydellinen lasagne
n. 3 litran vuokaan
  • Täysjyvälasagnelevyjä
  • 200g parmesaania raastettuna
  • 100g hyvin kypsytettyä cheddaria raastettuna
jauhelihakastike:
  • oliiviöljyä
  • 1 pkt pekonia
  • kanelia
  • 5 salottisipulia hienonnettuna
  • 5 valkosipulinkynttä hienonnettuna
  • 2 porkkanaa kuutioituna
  • 1 palsternakka kuutioituna
  • 700g nauta-sikajauhelihaa
  • 500g tomaattimurskaa
  • 6 rkl tomaattipyrettä
  • 1 rkl härkäfondia
  • 2/3 pll maukasta italialaista punaviiniä
  • suolaa, mustapippuria, valkopippuria, chilijauhetta, paprikajauhetta, kuivattua basilikaa, oreganoa ja rosmariinia
valkokastike:
  • 60g voita
  • 60g vehnäjauhoja
  • 1l täysmaitoa
  • jauhettua muskottipähkinää
  • suolaa
Valmista jauhelihakastike. Leikkaa pekoni kuutioiksi. Kuumenna kasarissa tilkka oliiviöljyä ja paista pekonit lähes kypsiksi. Lisää pekonin sekaan kaneli ja paista rapeaksi. Lisää joukkoon tilkka öljyä, sipulit ja mausteet yrttejä lukuunottamaatta. Kuullota sipuleita ja mausteita 10 min (lisää öljyä jos seos on liian kuivaa). Lisää joukkoon porkkana ja palsternakka ja kuullota taas 10 min. Lisää lopuksi sekaan jauheliha, tomaattimurska, tomaattipyre, fondi ja punaviini sekä yrtit. Anna hautua miedolla lämmöllä ainakin kolme tuntia. Maista kastiketta välillä ja mausta tarvittaessa lisää. Jauhelihakastike saa olla todella vahvan makuista, koska pasta ja valkokastike miedontavat makuja.

Valmista seuraavaksi valkokastike. Kuumenna maito kattilassa. Sulata toisessa kattilassa voi ja sekoita voin sekaan jauho. Sekoita hetki, älä ruskista. Lisää sitten maito kauhallinen kerrallaan ja sekoita kastike tasaiseksi. Mausta muskotilla ja suolalla.

Kokoa lopuksi lasagne. Laita vuodeltuun uunivuokaan pohjalle jauhelihakastiketta ja sitten vuoroin lasagnelevyjä, jauhelihakastiketta ja valkokastiketta. Ripottele kahteen väliin parmesaaniraastetta. Laita päällimmäiseksi kerros valkokastiketta ja ripottele pinnalle cheddarraaste.

Paista 200 asteisen uunin keskitasossa noin 35-45 minuuttia. Anna vetäytyä parikymmentä minuuttia.

Ps. Valitettavasti en osaa sanoa paljonko mausteita laitoin. Todella kiukulla kuitenkin, siis ruokalusikallisia. Suola oli ainoa mauste mitä laitoin hieman vähemmän, koska juustot ja pekoni olivat aika suolaisia jo valmiiksi. Voi olla että muilla on käytössään parempilaatuisia mausteita, joten maistele! :)

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Chili con Jamie

Aurinkoiset kevätpäivät suorastaan huuuuutavat tekemään jotain pataruokaa, jonka kypsymistä voi mennä odottelemaan vaikka pulkkamäkeen. Koska meidän viime viikon ruokailujen teemana näkyi olevan chili, viikko oli hyvä päättää sunnuntaina Chili con carnella.

Valitettavasti tuosta kirjastosta lainaamastamme chilikirjasta ei löytynytkään mitään kiinnostavaa Chili con carnen ohjetta. Onneksi hyllystä löytyi myös Jamie Oliverin Amerikkaopus, josta löytyy järkyttävän hyvän näköinen chilin ohje. Vielä onnekkaammaksi itseni tunsin kun huomasin että Pastanjauhajat ovat ohjeen blogissaan kääntäneet Suomeksi eikä minun sitä tarvinnut tehdä! :)

Sen verran ohjetta viilasin, että kuivatut chilit (anchoa, new mexicoa ja chipotlea) laitoin tuplana ja tuoreet chilit puolikkaana (koska mulla ei ollut muuta kuin habaneroa). Oreganon, juustokuminan ja paprikan laitoin triplana, sokerin tuplana. En tiedä johtuuko se meikäläisen mausteiden huonosta laadusta, mutta tuntuu että ohjeessa kuin ohjeessa aina kitsastellaan mausteiden määrässä... Kanelitankoja ei kaapista löytynyt, joten heitin sekaan hyppysillisen kanelijauhetta. Naudan rintaa ei marketissa tietenkään ollut, joten paistilla mentiin ja hyvää tuli. Kolmen tunnin sijaan hauduttelin chiliä noin viisi tuntia.


Meillä chili syötiin nachojen, ranskankerman ja cheddarjuustoraasteen kera. Puristinpa päälle hieman limen mehuakin. Ruokajuomana toimi erittäin hyvin Corona.


Chilli con Jamie (10-12 hengelle)
  • 2 kg naudanrintaa, erottele lihat luista ja leikkele sopiviksi paloiksi
  • 500 ml kuumaa kahvia
  • 3 isoa kuivattua chiliä (ancho, chipotle tai poblano)
  • oliiviöljyä
  • 2 kukkurallista teelusikallista jauhettua juustokuminaa
  • 2 kukkurallista teelusikallista savustettua paprikaa
  • 1 kukkurateelusikallinen kuivattua oreganoa
  • 2 (tuoretta) laakerinlehteä
  • 2 punasipulia, kuorittuna ja viipaloituna
  • 3-4 tuoretta chiliä
  • 2 kanelitankoa
  • 10 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja ohueksi viipaloituna
  • merisuolaa ja vasta jauhettua mustapippuria
  • 4 x 400 g tölkkiä kokonaisia tomaatteja
  • 3 rkl ruskeaa sokeria
  • 3 punaista, keltaista tai oranssia paprikaa, siemenet poistettuna ja viipaloituna
  • 2 x 400 g tölkki papuja (kidneypapuja, voipapuja tai pintopapuja) valutettuna
Valmista kahvi ja lisää siihen (vielä kun se on kuumaa) kuivatut chilit likoamaan muutamaksi minuutiksi. Pane sillä välin suurin patasi miedolle lämmölle ja lorauta sinne oliiviöljyä, sitten juustokuminat, paprikat, oreganot, laakerinlehdet ja sipulit. Paista 10 minuutin ajan niin, että sipulit ehtivät pehmetä sopivasti.

Ota puolet tuoreista chileistäsi, poista niistä siemenet ja viipaloi. Viipaloi myös kahvissa uiskennelleet kuivatut chilit ja lisää ne pannulle sipuliseokseen yhdessä viipaloitujen tuoreiden chilien, kanelitankojen, viipaloidun valkosipulin sekä suola- ja pippuritujauksen kanssa. Kaada sekaan myös tilkka chilien haudutusliemenä toiminutta kahvia.

Sekoita ja lisää sitten loput kahvit, tölkitetyt tomaatit sekä sokeri. Kippaa vielä sekaan lihat ja tujaus suolaa ja pippuria, peitä kannella ja anna hautua suurin piirtein kolmen tunnin ajan, silloin tällöin sekoitellen.

Lisää muutaman tunnin päästä joukkoon pavut ja paprikat ja jätä pata taas hautumaan (vähintään puoleksi tunniksi).

Maista ja mausta. Jos olet tulisemman ruuan ystävä, sekoita joukkoon loput tuoreista chileistä. Enintä tulisuutta voi taittaa ranskankermalla, jota voi halutessa lusikoida annosten päälle.

Broileria ananas-chili-inkiväärikastikkeessa

Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Kerroin aikaisemmin keksimästäni kirjastoleikistä, johon T innokkaasti ryhtyi. Koska T hoiti osuutensa mallikkaasti ja ajoissa, en minäkään voinut jäädä huonommaksi vaan hoidin osuuteni hetimiten myös.

Itse valitsin kirjasta aasiatyyppisen kanaohjeen sivulta 168. Siitä tuli ihan hyvää, joskin oma versioni poikkesi aika tavalla alkuperäisestä ohjeesta... Pääsyypäänä ohjeen muokkaamiseen oli ananas. Sitä olisi pitänyt laittaa yksi siivu, mutta ajattelin että samahan se on laittaa koko purkki etteivät ainakaan hukkaan mene. :P Yllätyksekseni koko ruoka maistui sitten pelkästään ananakselta... Tuli sitten lisäiltyä vähän sitä sun tätä (esim. paprikaa) kun yritin asiaa korjata... Älkäättekö siis tehkö niin kuin minä tein vaan tehkää niin kuin minä käsken!


Broileria ananas-chili-inkiväärikastikkeessa
  • 6 rkl maapähkinäöljyä
  • 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
  • 1 tl hienonnettua tuoretta inkiväärinjuurta
  • 1 kokonainen Cayenne-chili siemenet poistettuna ja silputtuna
  • 2 salottisipulia hienonnettuna
  • 2 rkl fariinisokeria
  • 1 tl tamarinditahnaa
  • 1 rkl kalakastiketta
  • 3 limetin mehu
  • 600 g suikaloitua broilerinlihaa
  • 4 kevätsipulinvartta suikaloituna
  • 1 ananassiivu pilkottuna
  • 1,5 dl kanalientä
  • 4 kaffirlimetinlehteä suikaloituna
Aloita kastikkeen valmistus kuumentamalla 2 rkl maapähkinäöljyä vokkipannussa. Kuullota öljyssä valkosipulia, inkivääriä, chiliä ja salottisipulia miedolla lämmöllä 3 minuuttia. Lisää fariinisokeri ja paista, kunnes sokeri on karamellisoitunut. Lisää tamarinditahna, kalakastike ja limettimehu ja nosta pannu liedeltä.

Kuumenna jäljellä oleva öljy paistinpannussa ja ruskista broileri kahdessa erässä kovalla lämmöllä (1-2 minuuttia). Nosta lautaselle ja siirrä sivuun.

Lisää kevätsipuli ja ananas samaan pannuun, jossa paistoit broilerin, ja paista 1 minuutin ajan samalla sekoitellen. Kaada seos mausteisen kastikkeen joukkoon ja sekoita joukkoon kanaliemi. Kuumenna seos kiehuvaksi, alenna lämpöä ja lisää broileri ja kaffirlimetinlehdet. Anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Tarjoa riisinuudelien kera.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Mausteinen jerk-kana

Kävin pari viikkoa sitten palauttamassa (myöhässä) kirjastoon läjän puutarhakirjoja. Tuli sitten samalla mieleen vilkaista, että mitä meidän kotikirjaston keittokirjahyllystä mahtaisi löytyä. Ja sieltähän löytyi tietysti vaikka ja mitä!!

Olin ahnehtimassa sieltä käsiini sylillisen kirjoja, kun mieleeni palautuivat kipeät myöhästymismaksut, jotka olin juuri maksanut puutarhakirjojen jemmaamisesta. Pahana tapanani nimittäin on tyhjentää koko kirjasto kerrallaan aina kun sinne saa aikaiseksi mentyä, ja eihän niitä ikinä sitten ehdi lukea laina-ajan puitteissa..

Koska kirjojen jättäminen kirjastoon tuntui niin kurjalta, keksin aloittaa T:n kanssa kirjastoleikin. Se menee näin. Valitsin kirjastosta yhden mielenkiintoisen ruokaohjekirjan. Kirjan laina-aikana T:n ja minun täytyy molempien tehdä ruokaa kyseisestä kirjasta. Kun ruoat on tehty, on T:n vuoro mennä kirjastoon, palauttaa lainattu kirja ja tuoda mukanaan uusi.  

Kotiin päästyäni kerroin uudesta leikistä innoissani ja yllätyksekseni en saanutkaan vastaukseksi mitään kriittistä mutinaa, mihin olen tottunut erinomaisia ideoitani esittäessäni. Syykin lienee selvä. Valitsin nimittäin taktisesti kirjastosta T:n mieleisen kirjan: Michaelin Harwoodin "Pirullisen kuuma chili-kirja, villeimmät reseptit, tulisimmat soossit". Chilihulluun mieheen kirja upposi kuin veitsi voihin ja jo parin päivän päästä meillä syötiin T:n valmistamaa herkullista Jerk-kanaa (s. 108). Loistava leikki!


Mausteinen Jerk-kana
  • 6 isoa nahallista kokonaista broilerinkoipea (me käytettiin pienempiä koipia)
  • 1 annos jerk-tahnaa
Jamaikalainen jerk-maustetahna:
  • 3 rkl linnunsilmä- tai Datil-chiliä kannat ja siemenet poistettuna ja silputtuina
  • 4 tl maustepippureita morttelissa murskattuna tai 1 tl jauhettua maustepippuria
  • 6 valkosipulinkynttä hienonnettuna
  • 2 rkl tuoretta inkiväärinjuurta kuorittuna ja silputtuna
  • 2 rkl tummaa fariinisokeria
  • 3 rkl keltaista sinappia
  • 1 tl kanelia
  • tulista chilikastiketta
  • 1 dl oliiviöljyä
  • 2 kevätsipulinvartta suikaloituna
  • 5 rkl siideriviinietikkaa
  • 2 rkl limettimehua
  • suolaa ja mustapippuria
Valmista jerk-tahna. Laita chilit tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja hurauta pyreeksi. Lisää maustepippuri, valkosipuli, inkivääri, fariinisokeri, sinappi, kaneli, chilikastike, oliiviöljy, kevätsipuli, viinietikka ja limettimehu ja soseuta ainekset sileäksi tahnaksi. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita vielä kevyesti.

Hiero tahna broilerin pintaan, peitä palat tuorekelmulla ja laita jääkaappiin kahdeksi tunniksi.

Grillaa broileri grillissä tai kypsennä ne kuumassa uunissa grillivastuksen alla (reilu tunti 225 asteessa).

Ps. ihan kohta laitetaan ensi kesän chilit kasvamaan! Jeeee!

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Piirakkatehdas

Kummityttöni luokka keräsi viime viikonloppuna rahaa leirikouluaan varten pitämällä kahviota käsityömyyjäisissä Keravalla. Minäkin halusin kantaa korteni kekoon ja lupasin leipoa suolaisia piiraita kahvilassa myytäväksi.

Enhän minä tietysti pelkästään hyvää hyvyyttäni niitä ollut leipomassa, vaan taka-ajatuksena oli tietysti se että pääsee kokeilemaan uusia reseptejä. Totesin tosin että on aika tylsää kokeilla uusia reseptejä jos niitä ei pääse itse maistamaan. Enkä tiedä oliko ihan paras idea lähteä tekemään myyntiin piiraita joita ei ole kokeillut ennen.. No, oli ne kaikki kaupaksi menneet eikä tähän mennessä ole valituksia kuulunut. Täytynee kuitenkin kirjata nämä tänne jos joskus itselleenkin haluaisi tehdä.



Piirakkatehtaallani oli alkuun lievät katastrofin ainekset ilmassa pohjataikinan kanssa. Olisin nimittäin halunnut tietysti tehdä piirakkapohjat itse. Olin katsonut hienot yksityiskohtaiset ohjeet taikinan tekoon keittokirjasta "Suolaiset ja makeat piirakat", mutta jostain syystä en saanut taikinaa onnistumaan siitä huolimatta (tai ehkä juuri siitä syystä), että ohjeita oli kirjassa yhteensä seitsemän sivua. Tilanteen pelasti lopulta T, joka juoksi kaupasta läjällisen valmista piirakkapohjataikinaa....

Tein yhteensä kahdeksan piirakkaa: tomaatti-mozzarellapiirakan, tomaatti-vuohenjuustopiirakan, kinkku-paprikapiirakan, savulohi-rucolapiirakan, feta-rucolapiirakan, pekoni-punajuuri-vuohenjuustopiirakan ja kaksi texmexpiirakkaa. Ohjeet ovat iloinen sekoitus omista virityksistä ja netistä löydetyistä ohjeista. Tärkein inspiraationlähde oli kuitenkin Kinuskikissan blogin suolaiset piiraat.

Piirakkapohja (tai vaihtoehtoisesti kaupan valmistaikina)
200g, 23 cm vuokaan
  • 200 g vehnäjauhoja
  • hyppysellinen suolaa
  • 100 g rasvaa, esim. puolet voita ja puolet kasvirasvaa
  • 2-3 rkl jäävettä
Siivilöi jauhot ja suola kulhoon. Leikkaa rasva kuutioiksi ja lisää se jauhoihin. Sekoita rasva nyppimällä se sormin tasaisesti jauhoihin, kunnes seoksesta tulee murumaista.

Ripottele taikinan päälle vettä ja sekoita leveäkärkisellä veitsellä, kunnes seos alkaa muodostua taikinaksi. Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle työtasolle ja painele se kevyesti kasaan. Anna taikinan levätä kylmässä noin puoli tuntia ennen leipomista.

Jauhota kaulin ja viileä leivintaso kevyesti. Kauli taikinaa aina samaan suuntaan itsestäsi poispäin. Siirrä taikinaa välillä neljännes myötäpäivään. Yritä pitää taikina muodossaan ja sen paksuus tasaisena. Älä venytä taikinaa ettei se kutistu paistamisen aikana. Voitaikina kaulitaan noin 5 mm:n paksuiseksi.

Kauli taikina kauttaaltaan noin 5 cm vuokaa suuremmaksi. Pyöräytä taikina kevyesti kaulimen ympärille, nosta kaulin vuoan päälle ja irrota taikina varovasti kaulimesta. Aseta taikina vuokaan ja painele se sormin kiinni vuoan reunoihin. Älä venytä taikinaa äläkä jätä ilmakuplia taikinan ja vuoan väliin. Taita ylijäänyt taikina reunan yli ja paina kaulinta vuokaa vasten niin että liika taikina leikkautuu tasaisesti pois ja reunasta tulee siisti.

Pistele pohja haarukalla. Aseta leivinpaperista leikattu neliö vuokaan. Laita paperin päälle vuoka puolilleen kuivattuja papuja, herneitä tms. Esipaista pohjaa 10-15 minuuttia.

Vinkkejä taikinan tekoon:
  • Lisää jauhoihin leivinjauhe, jotta taikina paistuu pehmeäksi ja kimmoisaksi.
  • Parhaan värin ja maun saat käyttämällä suolatonta voita, mutta yksinään käytettynä se saattaa tehdä taikinasta rasvaista ja raskasta.
  • Pidä kaikki työvälineet, myös kätesi, mahdollisimman viileinä.
  • Käytä taikinan sitomiseen mahdollisimman vähän vettä. Liian suuri vesimäärä tekee taikinasta tahmeaa, sitä on vaikea leipoa ja paistettaessa se muuttuu sitkeäksi.
  • Älä lisää kaikkea nestettä kerralla. Eri jauholaadut imevät nestettä eri tavoin ja liian suuri nestemäärä voi tehdä taikinasta raskaan.


Savulohi-rucolapiiras
  • 1 kpl  piirakkapohja
  • 200g lämminsavulohta
  • 1 reilu kourallinen rucolaa
  • 2 kevätsipulia hienonnettuna
  • 100g savulohituorejuustoa
  • 2 dl kuohukermaa
  • 2 kananmuna
  • suolaa, mustapippuria
  • koristeeksi rucolaa
Levitä rucola piirakkapohjan päälle. Siivoa lohi ruodoista ja levitä se rucolan päälle. Lisää lohen päälle hienonnettu kevätsipuli. Sekoita keskenään tuorejuusto, kerma ja kananmunat. Mausta suolalla ja pippurilla ja kaada seos piiraan päälle.

Paista piirakkaa n. 35 minuuttia 200 asteisen uunin keskitasolla. Koristele piirakka rucolan lehdillä.



Pekoni-punajuuripiiras
  • 1 kpl  piirakkapohja
  • 1 pkt pekonia
  • 100 g vuohenjuustoa
  • 2,5 dl suikaloitua punajuurta (itse kypsennettyjä tai etikkapunajuuria)
  • 2 pientä punasipulia suikaloituna (jätä muutama siivu kokonaisesta punasipulista koristeeksi) 
  • 1/2 dl hienonnettua tuoretta timjamia
  • 2 dl kuohukermaa
  • kourallinen parmesanjuustoraastetta
  • 2 kananmuna
  •  suolaa, mustapippuria
Kuutioi pekoni, paista rapeaksi ja levitä piirakkapohjan päälle. Sekoita keskenään punajuuri, punasipuli, timjami, kerma, juustoraaste ja kananmunat. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada täyte pohjan päälle. Asettele koristeeksi jätetyt punasipulisiivut pinnalle. Nypi vuohenjuusto pieniksi palasiksi ja ripottele ne piirakan pinnalle.

Paista piirakkaa n. 35 minuuttia 200 asteisen uunin keskitasolla.



Tomaatti-vuohenjuustopiiras
  • 2 rkl vihreää pestoa
  • 100 g maustamatonta tuorejuustoa
  • 4-6 kpl salottisipulia
  • 1 pkt kirsikkatomaatteja
  • ½ ruukkua basilikaa
  • 100 g vuohenjuustoa
Sekoita pesto ja maustamaton tuorejuusto keskenään. Levitä pohjan päälle. Irrota sipuleista kuori ja leikkaa ne noin neljään osaan. Halkaise kirsikkatomaatit. Levitä sipulit ja tomaatit tasaisesti pestotäytteen päälle. Revi päälle basilikanlehtiä. Leikkaa vuohenjuusto pieniksi kuutioiksi ja ripottele tasaisesti piirakan pinnalle.

Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia. Suojaa pinta foliolla, kun juustopalat ovat saaneet hieman väriä.



Tomaatti- mozzarellapiiras
  • 2 rkl Dijon-sinappia
  • 1 ½ dl parmesanjuustoraastetta
  • 1 pkt kirsikkatomaatteja
  • 1 pkt mozzarellaa
  • suolaa ja mustapippuria
  • 1 rkl pestoa
  • kourallinen pinjansiemeniä
  • koristeeksi basilikaa ja rucolaa
Sivele piirakkapohja sinapilla ja ripottele päälle parmesanjuustoraaste. Viipaloi tomaatit ja mozzarella. Lado viipaleet vuokaan. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Paista 225 asteessa 20-30 min.

Ripottele piirakan päälle pestoa ja pinjansiemeniä ennen tarjoilua. Koristele piirakka basilikan- ja rucolanlehdillä.


Feta-rucolapiiras
  • 2 pkt Apetina fetaa (aurinkokuiv. tomaatilla maustetussa öljyssä) 
  • iso kourallinen rucolaa
  • 1 prk kirsikkatomaatteja
  • 1/2 dl hienonnettua tuoretta timjamia
  • 1 prk ranskankermaa
  • 100g maustamatonta tuorejuustoa
  • 1 kananmuna
  • suolaa ja mustapippuria
Levitä rucola piirakkapohjan päälle. Halkaise tomaatit ja levittele ne rucolan päälle. Ripottele timjami tomaattien päälle. Valuta fetapalat ja levitä ne tomaattien päälle. Voit laittaa mausteeksi 1-2 rkl fetajuuston öljyä. Sekoita keskenään ranskankerma, tuorejuusto ja kananmuna. Mausta suolalla ja pippurilla ja levitä piirakan päälle.

Paista piirakkaa n. 35 minuuttia 200 asteisen uunin keskitasolla.



Kinkku-paprikapiiras
  • 1 kpl  piirakkapohja
  • 200g palvikinkkua kuutioituna
  • oliiviöljyä
  • 1 paprika kuutioituna
  • 1 sipuli kuutioituna
  • 100 g herneitä
  • 100g ruohosipulituorejuustoa
  • 1 prk kermaviiliä
  • kourallinen parmesanjuustoraastetta
  • 1 kananmuna
  • 1/2 dl ruohosipulia silputtuna
  • suolaa, mustapippuria
  • koristeeksi persiljaa
Kuumenna paistinpannu ja lisää tilkka oliiviöljyä. Kuullota paprika- ja sipulikuutioita sekä herneitä oljyssä viitisen minuuttia, älä ruskista. Mausta suolalla ja pippurilla.

Levitä kinkkukuutiot piirakkapohjan päälle, lisää päälle paprika-sipuli-herne seos. Sekoita keskenään tuorejuusto, kermaviili, parmesanraaste, kananmuna ja ruohosipuli. Mausta suolalla ja pippurilla ja kaada piiraan päälle.

Paista piirakkaa n. 35 minuuttia 200 asteisen uunin keskitasolla. Koristele piirakan reunat persiljalla ja tarjoile lämpimänä tai kylmänä.



Texmexpiiras
  • 200 g naudanjauhelihaa
  • oliiviöljyä
  • 1/2 paprika
  • 1/2 sipuli
  • 1/2 pss maissia 
  • 1/2 pss taco-mausteseos
  • 2 rkl salsakastiketta (Tex mexican smokey salsa)
  • 1 prk ranskankermaa
  • iso kourallinen cheddarjuustoraastetta
  • 1 kananmuna
  • suolaa, mustapippuria
  • koristeeksi paprikakuutioita
Kuutioi paprika ja sipuli. Ruskista jauheliha paistinpannulla öljyssä. Lisää jauhelihan sekaan paprika, sipuli, maissi, tacomausteseos ja salsakastike. Levitä seos piirakkapohjan päälle. Sekoita keskenään ranskankerma, juustoraaste ja kananmuna. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä ranskankermaseos piirakan päälle. 

Paista piirakkaa n. 35 minuuttia 200 asteisen uunin keskitasolla. Koristele piirakka pienillä paprikakuutioilla.

Retki Tampereelle Ravinteli Berthaan

Saimme veljeni perheeltä joululahjaksi lahjakortin Tampereen ravinteli Berthaan, jonne ehdimme vihdoin tekemään retken viime viikonloppuna. Bertha on puolitoista vuotta sitten perustettu bistrotyyppinen, lähialueen tuottajien raaka-aineita suosiva ravintola. Erinomaisen mukava lisä Tampereen ravintolatarjontaan!

Ruokailu aloitettiin juureen leivotulla rapeakuorisella maalaisleivällä sekä Peltolan juustolan kirnuvoilla. Vatsansa olisi voinut täyttää jo tuolla pelkällä herkullisella leivällä, mutta syötiin me sentään jotain muutakin..



Minä aloitin annoksella, jossa oli punajuurta kahdella tapaa (sellaisenaan ja moussena), vuohenjuustomoussea, pinjansiemeniä, friteerattua basilikaa ja rapsakka keksimäinen leipä tekstuuria tekemässä. Annos oli erittäin kaunis ja herkullinen. Jotain tämän tapaista täytyy väsätä kotonakin!


T:n alkuruoka-annoksessa oli Iberico -kinkkua, valkopapu- ja hernepyrettä. Vaikka ilmakuivattu kinkku hyvää tietysti olikin, ei annos yltänyt punajuurialkupalan tasolle.


Pääruoaksi valitsimme molemmat "nautaa, palsternakkaa ja piparjuurta" sisältävän annoksen. Naudan osalta tarjolla oli entrecotea ja kieltä, palsternakka oli lautasella pyreenä ja piparjuuri vaahtona. Lisäksi annoksessa oli mukana ruusukaalia, porkkanaa ja sipulia.

Kielen valmistaminen tai syöminen ei ole jostain syystä minua koskaan juurikaan houkuttanut, joten olin tosi tyytyväinen että pääsin maistamaan sitä tällaisessa tuplaliha-annoksessa. Jos tarjolla olisi ollut pelkkää kieltä, olisin riskiaversiivisena varmaankin tilannut jotain muuta.

Kieli tarjoiltiin ylikypsäksi haudutettuna, joten koostumusta ei juurikaan kieleksi tunnistanut. Onneksi. Nimittäin yksi kohta palassani oli jostain syystä hiukan "vähemmän ylikypsää", josta seurasi keskustelu T:n kanssa kielen koostumuksesta ja ulkonäostä sekä pohdintaa mistä kohdasta kieltä kyseinen pala saattoi olla. Keskustelu ei tehnyt hyvää ruokahalulleni ja loppupala jäi syömättä...

Kaiken kaikkiaan kieli oli kuitenkin positiivinen yllätys. Entrecoten kypsyys oli loistava (voi kun tuli jo ikävä kesää ja grillikautta) ja lisukkeet toimivat hyvin. Mainio setti! 


Jälkiruokien makuvaihtoehtoina olivat suklaa, sitruuna ja omena. Vaikeahan niistä oli kahta valita, joten otimme kaikki! Ei vaitiskaan, tilasimme kyllä vain kaksi, mutta tarjoilija yllätti meidät jostain syystä yhdellä ylimääräisellä jälkiruoalla. En pistänyt vastaan...

Suklaajälkiruoassa oli suklaaganachea, suklaakeksiä, pähkinäjäätelöä, prässättyä ananasta ja keksinmuruja. Herkullinen annos, josta tuli mieleen joskus ravintola Luomossa syömäni jälkkäri, jonka nimi oli "Snickers". Jotain raikastavaa annokseen olisi tosin ehkä kaivannut. Ananas oli varmaan tarkoitettu tähän tehtävään, mutta se ei aivan riittänyt.


Sitrusjälkiruoka sisälsi ainakin sitruunaista pannacottaa, sitruunajäätelöä, sokerikakkua ja appelsiinifileitä. Oli siellä varmaan muutakin, mutta T:ltä ei hirveästi maistiaisia herunut, sen verran tuo hyvin tuo ihanan raikas annos häneen upposi...


Bonusjälkiruoassa oli omenapiirakkaa, laventelijäätelöä, ruusuvesimarenkia ja ilmeisesti kiivistä tehtyä hilloketta. Valkosuklaatakin siinä oli annoksen otsikon mukaan, mutta ilmeisesti olin jo siinä vaiheessa niin ähkyssä ettei aivot rekisteröineet että missä muodossa. Omenapiirakka oli itsessään hieman vaisu, mutta piristyi kummasti hyvillä lisukkeilla ja oli kokonaisuutena toimiva. Etenkin laventelijäätelön maku oli huikea.


Kaiken kaikkiaan ruoka oli erinomaista ja tarjoilu ystävällistä, asiantuntevaa ja mukavan leppoisaa. Toimme retkeltä mukanamme monta hyvää ideaa, jota voisi kotikeittiössä kokeilla. Berthaan voisi myös hyvällä mielellä mennä toistekin, menkäähän tekin!

Ravinteli Bertha