keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Grillattua munakoisoa tomaatin ja fetan kera

Söimme toissapäivänä erittäin makoisaa grillattua kesäkurpitsa-fetasalaattia, josta jäi jääkaappiin lojumaan avattu fetapaketti ja salaatinkastiketta. Lisäksi pöydällä majaili jonkin verran yli jääneitä paahdettuja pinjansiemeniä. Senpä vuoksi eilen meillä syötiin melkein samanlaista settiä, paitsi että kesäkurpitsan sijaan käytettiin munakoisoa. Kreetalla grillattuja munakoisoja tarjottiin tomaatin ja fetan kanssa, joten lisäsin joukkoon vielä tomaattisiivuja.

Vaikka kesäkurpitsa-fetasalaatti oli hyvää, tämä oli vielä parempaa. Siksi sekin ansaitsee tulla kirjatuksi muistiin. Munakoisojen kanssa syötiin grillattua naudan sisäfilettä, joka maustettiin rosmariini-sitruuna-hunaja-valkosipuliöljyllä.


Grillattua munakoisoa tomaatilla ja fetalla
kahdelle
  • 1 munakoiso
  • rypsiöljyä
  • 2 rkl pinjansiemeniä
  • 100g fetajuustoa
  • kourallinen tuoreita basilikanlehtiä
  • suolaa ja mustapippuria
kastike
  • 1-2 rkl hyvää oliiviöljyä
  • 1/2 rkl sitruunamehua
  • 1/2 valkosipulinkynsi puristettuna
  • suolaa ja mustapippuria
Paahda pinjansiemenet kuivassa paistinpannussa keskilämmöllä. Nosta pannu levyltä ja anna jäähtyä. Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla.


Kuumenna grilli. Leikkaa munakoiso pitkittäin n. puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi, kierittele ne öljyssä ja mausta suolalla. Grillaa kuumassa grillissä 2-3 minuuttia kummaltakin puoleleta, niin että viipaleet ovat hiillostuneita ja pehmeistä.

Asettele kuumat munakoisot vadille ja kaada niiden päälle kastike. Asettele munakoisojen päälle tomaattiviipaleita ja murenna niiden päälle fetaa. Ripottele pinnalle lopuksi pinjansiemenet ja basilikanlehdet. Tarjoile heti.

Kreetan makuja ja tunnelmia


Vietimme yhden kesälomaviikoista Kreetalla. Matka oli ihana: kuumana porottava aurinko, turkoosi meri ja parasta mahdollista matkaseuraa.  Rakastan kreikkalaista ruokaa, mutten uskaltanut nostaa odotuksiani sen suhteen kovin korkealle, koska majailimme turistialueiden tuntumassa. Pelkoni osoittautui kuitenkin onneksi aiheettomaksi. Läpi viikon söimme hyvää ruokaa ja nautimme tavernojen lämminhenkisestä tunnelmasta.

Hotellimme Corinna mare (jota muuten voin  suositella ilman mitään muttia) sijaitsi erittäin rauhallisella alueella, Agii Apostolin reunamilla, n. 5km Haniasta länteen. Toki sielläkin turisteja oli, mutta hyvin vähän verrattuna esim. Agia Marinaan ja Plataniakseen. Ei siellä tosin hirveästi ollut mitään muutakaan. :) Hotellin vieressä oli Kalamakin hiekkaranta, jonka yhteydessä oli pari-kolme ravintolaa ja yksi kuppila, jota kutsuimme bambubaariksi. Agii Apostoli oli kävelymatkan päässä, ja siellä oli tarjontaa enemmän.



Söimme muutamassa hotellin läheisyydessä olevassa ravintolassa, pari kertaa Haniassa, kerran Agia Marinassa ja viimeisenä iltana Plataniaksessa. Vain Haniasta löytyi ravintoloita, jotka eivät olleet turisteille suunnattuja. Ruokalistat olivat vain kreikaksi ja tarjolla oli vain kreikkalaista (tai turkkilaista) ruokaa, eikä turistiravintoloiden tapaan tsiljoonaa vaihtoehtoa pitsat ja pastat mukaanluettuna. Epäilemättä noista ravintoloista olisi löytynyt monenlaista herkkua, mutta koska kreikka ei keneltäkään meistä luonnistunut, pysyttelimme ns. turistiravintoloissa.


Appivanhempani ovat käyneet Kreetalla kymmeniä kertoja, ja sain anopiltani neuvon välttää ravintoloita joissa on valkoiset pöytäliinat. Mitä kämäisempi kuppila, sitä parempaa ruokaa. Ymmärsin tähän neuvoon liittyvän viisauden vasta viimeisenä iltana Plataniaksessa, jonka ravintolat olivat jättimäisen suuria, pöydät hienoja ja tarjoilijat koleita. Olimme onnistuneet syömään lähes koko muun viikon pienissä perhetavernoissa, joissa tarjoilijoiden ystävällisyys, vieraanvaraisuus ja lämminhenkisyys oli aina vähintään yhtä iso tekijä kuin ruoka itse. Tässä suhteessa parhaimman illan vietimme Horiatiki Gonia ravintolassa Agia Marinassa.


Lounaaksi (ja monesti myös illallisen alkupalaksi) söimme yleensä kreikkalaista (tai kreetalaista) salaattia, tzatzikia ja valkosipulileipää, jotka eivät pettäneet koskaan.



Pari kertaa söimme välipalaksi mezelautasen, josta mieleen jäivät erityisesti pinaatti-juusto-täytteiset kalitsouniat (näitä täytyy tehdä itsekin), viininlehtikääryleet, täytetyt kesäkurpitsankukat, apakia (savustettu porsaanliha) ja paistettu tomaatti- ja fetatäytteinen munakoisorulla. 



Alkupalaksi söimme usein grillattua fetaa ja saganagi-juustoa. Feta oli grillattu foliopaketissa tomaatin, sipulin ja mausteiden kanssa. Saganaki oli leivitettynä grillattua venyvää juustoa, joka tarjoiltiin sitruunan kanssa. Molempia tulee varmasti tehtyä kotonakin, kunhan saan selvitettyä mitä juustoa saganakiin voisi käyttää.   



Hiiligrillatut ruoat, kuten possu- ja kanasouvlaki, lampaankyljykset jne. olivat suosiossamme illallisilla. Valitettavasti tosin aika monessa paikassa possunlihana käytettiin kinkkua tai muuta haudutusta vaativaa ruhon osaa, joka nopeasti grillatessa jää kovaksi eikä rasva ehdi sulaa. Tässä suhteessa kana oli varmempi valinta. Kaikki grillissä valmistetut ruoat oli vedetty aika ronskisti yli, mikä tietysti tarkoittaa väistämättä lihan kuivumista. Maut olivat kuitenkin aina kohdillaan ja hiiligrillin aromit saivat unohtamaan tuollaiset pikkuseikat. Ja aina sitä syö mieluummin yli- kuin alikypsää possua ja kanaa...


Yhdessä ravintolassa meillä sattui lihojen kanssa pieni episodi, kun tilattu naudan t-luupihvi maistui ja näytti possun kyljykseltä, eikä siinä ollut edes t-luuta. Mainitsin asiasta tarjoilijallemme, joka oli paikan isäntä. Hänenkin mielestään liha näytti possulta (medium-kypsä nauta harvoin on valkoista), joten hän meni kysymään asiasta äidiltään keittiöön... Mamma ei syytöksistä tykännyt, vaan tuli näyttämään meille raakaa naudan t-luupihviä ja possun kyljystä. Hämmentävää oli että ne olivat väriltään täsmälleen samanlaisia, tummanpunaisia. Lihamysteeri ei meille koskaan selvinnyt, mutta omistaja veloitti pihvistä possun hinnan. Myös minun lampaankyljykseni näyttivät ja maistuivat possulta (täsmälleen samalta kuin siskoni souvlaki), mutta hämmennyksissäni en kehdannut niistä enää kysellä.


Maistelimme myös muutamia pataruokia (kleftiko, stifado, juvetsi), joissa liha oli aina hyvää ja mureaa. Paras pataruoka oli psito (nimi otettu ravintolan listalta, mutta googlaamalla ruokaa ei löydy...) joka piti sisällään 6 tuntia haudutettua, mm. kanelilta maistuvaa lammasta, joka oli kuorrutettu lopuksi mizithra-juustolla. Nam!



Liharuokien kuningas oli kuitenkin edelleen oma Kreikka-suosikkini gyros, eli paikallinen pikaruoka. Vartaassa kypsennetyt maustetut possuviipaleet tarjottiin ranskisten kanssa tai pitaleivän sisällä, tomaatin, sipulin ja tzatzikin kanssa. Sluuurps. Sitä olisi voinut syödä joka päivä!



Kalaa on Kreetalla saatavilla vain vähän ja se on siksi kallista. Yleensä kala- ja äyriäisruoat olikin tehty pakasteista ja se oli myös mainittu menussa. Söin koko viikon aikana kalaa pääruokana vain kerran: kokonaisena grillatun vaalean kalan (mikä lie kala?). Hyvää se toki oli, mutta ei hintansa väärti. Muikuntapaisia friteerattuja pikkukaloja olisi voinut syödä alkupalaksi useamminkin, mutta niitä oli vain harvoin saatavilla.



Jälkiruokia emme juuri tilailleet, kun niitä tapasi tulla tarjolle joka tapauksessa laskun yhteydessä rakin kanssa. Useimmiten saimme äärimmäisen herkullista vesimelonia, mutta joskus myös baklavaa, jogurttia hunajan kanssa tai jotain muita paikallisia makeita herkkuja. 


Juomapuolena nautimme yleisimmin paikallista olutta, Mythosta ja Alfaa. Peruslageria, joka jäisestä tuopista tarjoiltuna maistui enemmän kuin hyvältä kuumalla ilmalla. Bambubaaristamme löysimme myös kreetalaista Brick's pienpanimo-olutta, joka ei kuitenkaan juuri muista lagereista poikennut, tosin sitä oli saatavana myös tummana.


Retsiinaakin tuli juotua - kerran. Ja tietysti täytyi myös testata muutamat drinksut.


Talonviinit olivat taattua laatua, mutta pulloviinipuolelta löytyi positiivisia yllätyksiä. Niinkin positiivisia, että päätimme vierailla myös yhdellä paikallisella viinitilalla.


Viinitila sijaitsi n. 17km Haniasta etelään. Menimme sinne bussilla ja pääsimme samalla nauttimaan hiljaisen pikkukylän letkeästä menosta paikallisten pappojen kanssa terassilla.


Manousakis Winery oli pikkuruinen viinitila (7 työntekijää, 30 000 pulloa per vuosi), jonka Amerikkaan sotaa paennut Theodore Manousakis perusti vanhalle kotitilalleen nostalgian vuoksi rikastuttuaan ensin muilla  bisneksillään (okei, ei ehkä se kaikista romanttisin viinitilatarina). Vaikka herra selvästi bisnekset hallitsee, niin viinitilan kannattavuudesta en tiedä. Yhtenä vuotena myyntiin oli lähtenyt vain 600 pulloa, mutta laadusta ei tingitä. Hyvä niin! Tästä huolimatta viinitilalla tehtiin myös paria viiniä, jonka kaikki tuotot menivät läheisen koulun hyväksi, joten rahasta ei taida olla puutetta.


Tilan laitteistot oli uusittu pari vuotta sitten erittäin moderneiksi, koska tavoitteena on kasvaa ja päästä maailmankartalle (sinne on kyllä vielä aika pitkä matka). Ainoa jäljellä oleva ei-moderni osuus prosessissa oli etiketit, jotka laitettiin pulloihin käsin. Tämä mahdollisti sen ettei henkilöstöä tarvitse irtisanoa talvikuukausiksi.
Herran viinitilaan upottamat rahat olivat ainakin siinä mielessä kannattaneet, että viinit olivat tosi hyviä. Kreetan kuumasta auringosta johtuen viinien alkoholiprosentti oli hieman korkeampi muiden maiden viineihin verrattuna. Koska sokeri oli palanut alkoholiksi, viinit olivat myös rutikuivia. Ja maku oli erittäin roteva. Jostain syystä mieleeni tuli Barolon viinit. Viinitilan esittelijänä toiminut, itsensä sukuun nainut ruotsalainen sommelier, otti vertauksen kohteliaisuutena, vaikka olikin sitä mieltä että nebbiolosta tehdyt viinit ovat hienostuneempia eivätkä niin tuhteja kuin heidän viininsä.


Tuliaisostokset teimme Hanian kauppahallissa, joka oli yllätyksekseni aika pieni. Turistiliikkeiden osuus oli siellä myös aika suuri. Mukaamme lähti hallista mausteita, hunajaa ja oliiviöljyä. Oli mukavaa kun sekä öljyjä että hunajia pääsi maistelemaan. Myyjät olivat asiantuntevia ja kertoivat öljyjen ominaisuuksista ja mihin tarkoitukseen mikäkin öljy oli tarkoitettu. Tämä helpotti, koska öljyjä ja hunajia oli kymmeniä laatuja.



Kaiken kaikkiaan upea reissu. Kreetalle täytyy kyllä päästä vielä joskus uudestaan!

Elafonisi - tahdon sinne takaisin!

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Grillattu kesäkurpitsa-fetasalaatti

Kesälomasta alkaa olla puoliväli ylitetty. Paljon ollaan ehditty nähdä ystäviä ja viime viikko nautiskeltiin lämmöstä Kreetalla. Tähän asti kesän vietto on ollut aika hektistä kaikkine juhlineen, työmatkoineen ja kesävieraineen. Ihanaa, mutta hektistä. Senpä vuoksi kaksi viimeistä viikkoa lomasta vietelläänkin oman pienperheen kanssa mökillä. Ja minulla on vihdoin aikaa blogata. <3

Koska viime viikolla tuli syötyä paljon grillattua lihaa Kreetalla, mökkeilyruokailut startattiin grillatuilla ahvenilla. Niiden kanssa syötiin grillatuista kesäkurpitsasta ja fetasta tehtyä salaattia. En itse liiemmin perusta kesäkurpitsasta, mutta tässä se pääsi kyllä edukseen. Taatusti tehdään toistekin!

Ohje on kotoisin Louise Pickfordin kirjasta "Grilliruoat - Kesäherkkuja moneen makuun", mutta muokkasin ainesosia ja määriä jonkin verran meidän makuun ja tarpeisiin. Vaihdoin seesaminsiemenet pinjansiemeniin ja mintun sijaan käytin basilikaa. Minttu olisi epäilemättä ollut myös hyvää, mutta sitä ei löytynyt matkalle osuneista kaupoista.


Grillattu kesäkurpitsa-fetasalaatti
kahdelle
  • 1 kesäkurpitsa
  • rypsiöljyä
  • 2 rkl pinjansiemeniä (alkuperäisessä ohjeessa käytettiin seesaminsiemeniä)
  • 50g fetajuustoa
  • kourallinen tuoreita basilikan lehtiä (alkuperäisessä ohjeessa käytettiin minttua)
  • suolaa ja mustapippuria
kastike
  • 2-3 rkl hyvää oliiviöljyä
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 1 pieni valkosipulinkynsi puristettuna
  • suolaa ja mustapippuria
Kuumenna grilli. Leikkaa kesäkurpitsa vinoittain paksuiksi viipaleiksi, kierittele ne öljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Grillaa kuumassa grillissä 2-3 minuuttia kummaltakin puoleleta, niin että viipaleet ovat hiillostuneita ja pehmeistä. Ota ne grillistä ja anna jäähtyä.

Paahda pinjansiemenet kuivassa paistinpannussa keskilämmöllä. Nosta pannu levyltä ja anna jäähtyä. 

Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kokoa salaatti asettelemalla pohjalle kesäkurpitsaviipaleet ja basilika. Mausta ne kastikkeella. Murenna päälle fetajuusto ja ripottele lopuksi pinnalle pinjansiemenet. Tarjoa heti esim. grillatun kalan ja grillatun ruisleivän kera. Salaatinkastike sopii mausteeksi myös niille.


keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Rippijuhlat

Sain ilokseni avustaa siskoani pari viikkoa sitten hänen poikansa rippijuhlien järjestämisessä. Tarjosimme vieraille heti kirkon jälkeen lämpimän ruoan ja pienen sulattelun jälkeen kahvit. Menu näytti tältä:

menu


alkoholiton alkumalja

***
tomaatti-mozzarellasalaatti
mansikka-brie-juustosalaatti
balsamicosiirappi

kesän uudet perunat
maustesilli
lämminsavulohi
lihapullat ja jogurttikastike
nyhtöpossu-minihampparit

ruisleipää, perunarieskaa, voita ja juustoa


maustettua jäävettä
appelsiinimehua
kotikaljaa

***

kahvi
mansikka-kermakakku
limettinen kookosjuustokakku
kahden värin browniet
lusikkaleivät
karkkibuffet


Ruoista eniten kehuja sateli nyhtöpossu-minihamppareille. Halusimme savukalan lisäksi tarjolle jotain ruokaisaa lihaa (muutakin kuin lihapullia). Lämpimänä tarjottu liha on kuitenkin kypsyysasteiden vuoksi haasteellinen noutopöydässä, mistä syystä päädyimme kunnolla ylikypsään lihaan - se kun ei kuivu vaikka mitä tekisi. 

Possun tarjoilumuoto oli hetken hakusessa, kunnes sain päähäni minikokoiset hampurilaiset. Possun lisäksi hampurilaisiin tuli chili-valkosipulimajoneesia ja kuivattua sipulia. Olin hieman huolissani, että sotkevatko vieraat itsensä pahasti purilaisilla, mutta ne olivat juuri sopivan kokoisia syötäväksi yhdellä kädellä. Täytynee mainita, että hamppareissa vieraita ihastuttivat erityisesti sämpylät. Joten tsekatkaa ihmeessä alla oleva ohje!

Toinen kiitelty herkku oli lämminsavulohi. Tilasimme sen lähikaupastani (K-market Puistori), joka savustaa kalansa itse. Siinä on muuten ihan helmi kauppa Pohjois-Helsingissä (tämä ei ole maksettu mainos...). Lihatiskistä löytyy rehellistä lihaa ilman marinadeja ja aina myös harvinaisempia ruhon osia, kuten häntäkiekkoja. Kalatarjontakin on monipuolista lihatiskin kokoon nähden.

Makea puoli onnistui hyvin lukuun ottamatta kahden juuston brownieita. Kokeilin reseptiä juhlia edeltävällä viikolla 1,5-kertaisena annoksena 37 minuutin paistoajalla. Aika oli passeli ja brownie jäi sisältä mukavan kosteaksi. Juhlissa käytin isompaa vuokaa ja tein annoksen kaksinkertaisena samalla paistoajalla. Se ei kuitenkaan riittänyt alkuunkaan, ja brownie jäi lähes kokonaan tahmaiseksi mössöksi. Hyvää se toki oli, mutta siitä ei saanut leikattua veitsellä siistejä neliöitä. Noo, sattuuhan noita...

Juhlien tiimellyksessä en valitettavasti ehtinyt kuvata ruokia... Onnekseni juhlissa oli hyvällä kameralla varustettu vieras. Pahaksi onnekseni hänen ruokapöytäkuvansa olivat päässeet ylivalottumaan. Tässä kuitenkin pari kuvaa päivän murkinoista.

Salaatit katettu, lämpimät ruoat puuttuu

Kahvipöydän tarjoilut

Tässä vaiheessa brownie näytti vielä ihan lupaavalta...

Leikatessa karu totuus paljastui... Yritin naamioida löllöt kökköröt vadelmilla...

Kirjoitan määrät ylös helpottaakseni seuraavien juhlien järjestelyjä. Jokainen niitä hyväkseen käyttävä tehköön sen omalla vastuulla. :) Juhlijoita oli n. 30 ja kaikkia tarjoiltavia jäi reilusti yli, karkeasti ottaen puolet. Laitoin alle tiedon paljonko mitäkin jäi, mutta arviot on hyvin karkeita... Kun ylijääneet ruoat ja makeat jaettiin neljän kotitalouden kesken, ei niitä lopulta tainnut mennä juurikaan haaskuuseen.


Määrät 30 henkilöä

alkoholiton booli (á 5dl, YHT 15l, menekki oli n. 10l)

tomaatti-mozzarellasalaatti (á 1/2kpl tomaatti ja 1/3kpl mozzarella, n. puolet jäi)
mansikka-brie-juustosalaatti (á 1,5dl, YHT 4,5l, tätä taisi kyllä todellisuudessa olla enemmän, puolet jäi)
balsamicosiirappi (á 0.15dl, YHT 4,5dl, tätä ei tullut ihan näin paljoa, ehkä 2,5dl, puolet jäi)
uudet perunat (á 150g, YHT 4,5kg, kaikkia perunoita ei taidettu keittää, 1/3 jäi)
maustesilli (á 15g, YHT 450g, laskettu kokonaispainosta, 2/3 jäi)
lämminsavulohi (á 100g, YHT 3kg, n. 1/3 jäi)
lihapullat (á 3kpl, YHT 90kpl, näitä taisi tulla yli 100kpl, 1/4 jäi)
jogurttikastike (á 2rkl, YHT 9dl, tätä tuli hieman yli 1l, ja n. puolet jäi)
nyhtöpossu-minihampparit (lihaa á 100g, YHT 3kg, sämpylöitä á 2kpl, YHT 60kpl, sämpylöitä tehtiin todellisuudessa hieman enemmän ja lihaa oli 4kg, n. puolet jäi)
majoneesi (á 0,1dl, YHT 6dl, 2/3 jäi)
ruisleipää, rieskaa (á 1 siivu per leipä, leipää meni aika vähän, ehkä 1/3) 
voita (á 0,15dl, YHT 4,5dl, tarjolla oli kokonainen voipaketti, josta oli mennyt yllättävästi vain n. 1/10)
juustoa (á 30g, YHT 900g, n. puolet jäi) 

mansikka-kermakakku (kaksi kuuden munan kakkua, toisesta kakusta jäi 2/3)
juustokakku (kaksi kakkua, yli jäi yksi kokonainen ja 1/5 toisesta kakusta) 
kahden värin browniet (á 2 pientä palasta, YHT 60 palasta, 1/2 jäi)
lusikkaleivät (á 2 pikkuleipää, YHT 60kpl, näitä tehtiin oikeasti hieman enemmän, n.1/2 jäi)
karkkibaari


Alkoholiton booli
  • 1l omenamehua
  • 1l appelsiinimehua
  • 1,5l spriteä

Tomaatti-mozzarellasalaatti
30 hengelle
  • 15 tomaattia siivuina
  • 10 mozzarellaa siivuina
  • basilikan lehtiä
  • uutta punasipulia ohuina siivuina
  • oliiviöljyä
  • suolaa ja mustapippuria
  • tarjoiluun balsamikosiirappia

Mansikka-brie-juustosalaatti 

30 hengelle

  • 2 ruukkua lollo rosso -salaattia
  • 2 ruukkua viinisuolaheinää
  • 1 ruukku herneenversoja
  • 2 kurkkua ohuina siivuina pitkittäin
  • 1 pss retiisiä ohuina siivuina
  • 1 pkt tummia viinirypäleitä kokonaisina
  • 1 granaattiomenan siemenet
  • 2 l mansikoita neljäsosina
  • 2 pientä pussia saksanpähkinöitä murskattuna
  • 2 pkt brie-juustoa siivuina
  • tarjoiluun balsamikosiirappia


Lihapullat
30 hengelle
  • 1500g naudan jauhelihaa
  • 1500g nauta-sikajauhelihaa
  • 2 isoa sipulia
  • 8 valkosipulin kynttä
  • 1½ dl parmesaania
  • 3 tl mustapippuria
  • 3 rkl chilikastiketta
  • 6 kananmunaa
  • 6 rkl vasikanfondia
  • 6 rkl sitruunamehua
  • korppujauhoja taikinan mukaan
  • suola-pippuri-vehnäjauhoseos
Silppua sipulit ja raasta parmesaani. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja pyörittele taikina pulliksi. Pyörittele pullat suola-pippuri-vehnäjauhoseoksessa ennen paistamista. Paista pulliin rapea pinta voissa pannulla ja kypsennä loppuun uunissa.

Jogurttikastike
  • 1kg turkkilaista jogurttia
  • valkosipulia
  • ruohosipulia
  • sitruunanmehua
  • sinappia
  • hunajaa
  • suolaa ja mustapippuria
Valmista kastike sekoittamalla jogurttiin silputut sipulit ja maustamalla se sitruunanmehulla, sinapilla, hunajalla, suolalla ja pippurilla.

Nyhtöpossu
  • 4kg kassleria
  • mausteita: suolaa, pippuria, paprikaa, cayennepippuria, valkosipulijauhetta jne.
  • fariinisokeria
Hiero lihan pintaan reilulla kädellä mausteita ja fariinisokeria. Heitä liha pataan/pellille ja paista sitä 100 asteisessa uunissa niin pitkään että liha hajoaa helposti kun sitä haarukalla vähän kokeilee (itse pidän lihan uunissa yleensä yön yli, n. 12 tuntia). Käännä liha kerran, pari ja sivele sitä muutaman tunnin välein lihasta irronneella rasvalla (yöllä ei tarvi nousta sivelemään).

Ota liha uunista ja anna sen levätä muutama minuutti. Revi liha pienemmiksi paloiksi kahdella haarukalla ja poista jäljelle jääneet isommat rasvapalat.



Hampurilaissämpylät
Ohje on kopsittu täältä.

  • 50 g hiivaa
  • 50 g voita
  • 5 dl maitoa
  • 2 tl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • n.1 l vehnäjauhoja
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • maitoa ja seesaminsiemeniä
Murenna hiiva kulhoon. Sulata rasva,kaada maito joukkoon ja lämmitä kädenlämpöiseksi.


Liota hiiva pieneen nestemäärään. Lisää loppuneste. Lisää sokeri,suola ja niin paljon jauhoja,että irtoaa kulhon reunoilta kun sekoitat. Ripottele jauhoja pinnalle. Kohota noin 30-40min.


Kumoa työpöydälle, vaivaa joukkoon loput jauhot.(me ei lisätty taikinaan enää tässä vaiheessa jauhoja, koska se oli jo hyvin leivottavissa). Leikkaa isohkoja paloja, painele mataliksi levyiksi n. 9cm. halkaisija. Nosta pellille, leivinpaperin päälle. Pistele haarukalla ja kohota noin 30min.


Voitele maidolla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Paista 225 astetta uunin keskiosassa n. 12min.




Lusikkaleivät

30-35 kpl, ohje on kotoisin täältä.
  • 200 g voita
  • 1 1/2 dl sokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 4 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl soodaa
  • väliin n. 1 dl vadelmamarmeladia
  • pinnalle hienoa sokeria 
Mittaa voi teräskattilaan. Anna voin sulaa ja kiehahtaa. Sekoita. Keitä voisulaa hyvin alhaisella lämmöllä 10 - 15 min. Sekoita välillä. Voisula ei saa palaa, tarkkaile sen väriä. Kun voisula alkaa punertua / saada hiukan väriä, nosta kattila levyltä. Mittaa sokerit voisulan päälle. Sekoita. Anna jäähtyä haaleaksi. Yhdistä jauhot ja sooda. Sekoita siivilän läpi voi-sokeriseokseen.

Ota taikinaa teelusikkaan, painele se tasaiseksi, irrota ja aseta leivinpaperille pellille 1 cm:n välein. Paras lusikkamalli on pesältään syvä. Paista uunin keski- / yläosassa 175 asteessa vaaleanruskeiksi, 10 - 12 min.

Levitä jäähtyneiden pikkuleipien tasaiselle pinnalle marmeladia. Paina vastakkain toisen puolikkaan kanssa.

Kierittele lusikkaleivät hienossa sokerissa.



Kahden värin browniet
27 palaa, ohje on kotoisin täältä.

Suklaataikina

  • 300 g tummaa leivontasuklaata
  • 200 g margariinia
  • 2 dl sokeria
  • 4 kananmunaa
  • 3,5 dl erikoisvehnäjauhoja
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 tl leivinjauhetta 

Tuorejuustokerros

  • 300 g maustamatonta tuorejuustoa
  • 1 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • hyppysellinen kaakaojauhetta
Voiteluun 1 rkl margariinia
Koristeeksi tuoreita vadelmia

Voitele kulmikas (n. 20 cm x 30 cm) kakkuvuoka (laitoin pohjalle ja reunoille leivinpaperin, millä brownie oli helppo nostaa vuoasta pois). Sulata rasva kattilassa ja lisää suklaa paloina. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Anna jäähtyä. Vaahdota sokeri ja munat. Lisää jäähtynyt suklaa-margariinisula. Yhdistä jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Sekoita ne taikinaan. Kaada taikina vuokaan.

Valmista tuorejuustokerros. Notkista juusto ja sokeri sähkövatkaimella. Lisää munat yksi kerrallaan koko ajan vatkaten. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Jaa tuorejuustotaikina kahtia ja värjää toinen niistä hyppysellisellä kaakaojauhetta. Levittele vaalea ja tumma tuorejuustotaikina suklaataikinan päälle ja sekoita niitä vetelemällä veitsen tylpällä päällä "viiltoja" tummasta taikinasta vaaleaan ja päinvastoin. Näin piiraaseen tulee "marmoroitu" pinta.

Paista kakku 175-asteisen uunin keskitasolla 35–40 minuuttia. Kakku saa jäädä sisältä pehmeän kosteaksi. Jäähdytä kakku hyvin ja leikkaa se pieniksi ruuduiksi.



Lime-kookosjuustokakku

pohja
  • 200g kaurakeksejä
  • 100g voita
täyte
  • 400 g maustamatonta tuorejuustoa
  • 400 ml kookoskermaa
  • 2-3 kpl limeä
  • 4 kpl liivatelehteä
  • 1,5 dl sokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
koristeeksi kiiviä, passionhedelmää, tuoreita mustikoita ja vadelmia

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Sulata voi ja murskaa kaurakeksit. Sekoita ne keskenään ja painele vuoan pohjalle. Nosta kylmään odottamaan. (Tein kakun suoraan tarjoiluastialle niin etten käyttänyt irtopohjavuoan pohjaa ollenkaan, vaan teippasin vuoan reunat kiinni tarjoiluastiaan. Hyvin toimi!)

Valmista täyte. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Notkista tuorejuusto ja sekoita joukkoon kookosmaito sekä sokerit. Pese limet huolellisesti ja raasta niiden kuori. Sekoita raastettu kuori juustoseokseen. Purista limeistä mehu ja kuumenna se kattilassa. Purista liotetuista liivatelehdistä vesi pois ja liuota ne kuuman limemehun joukkoon. Kaada seos ohuena nauhana hyvin sekoittaen juustoseoksen joukkoon.

Kaada juustoseos pohjan päälle. Jäähdytä kakkua jääkaapissa mielellään yön yli. Koristele kakku tuoreilla hedelmillä ja marjoilla.


keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Grillattua sisäfilettä italialaisilla höysteillä

Iski Italia-nälkä! No syömällähän siitä parhaiten pääsee! Ruoanlaittoruoaksi (joka etenkin näin arkena töiden jälkeen on melkein tärkeämpi kuin ruoka itse) mozzarellaa, basilikaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja rullattuna parmankinkkuun. Päälle balsamicosiirappia. Ei hassumpaa.



Olisihan tuo punamiimikin maistunut, mutta ei sattunut kaapissa olemaan mitään arkena aukaistavaa... Hyvältä maistui appelsiini-lime-jäävesinkin!


Pääruoaksi grillattua minkälie filettä (pakkasesta napattua), jonka kanssa rukolaa, kirsikkatomaatteja, saksanpähkinää ja parmesaania. Päällä taas balsamicosiirappia ja pikkuisen suolaa ja pippuria. Ah miten helppoa! Ah miten hyvää!



Liha oli kokonaisena grillissä ja loppuvaiheessa tökkästiin siihen mittari. 56 asteisena otettiin pois ja leikattiin hetimiten. Ylihän se vähän meni, mutta hyvältä maistui silti. 


Terassilla ei ollut ihan yhtä lämmin syödä kuin viime kesänä Toscanassa, mutta kyllä tällä fiiliksellä viimeisen työviikon loppuun saakka pärjää.